Ibn al Muqaffa'

Kalila ja Dimna

suomentanut Pekka Suni

Leijona ja härkä

 
Intian kuningas Debshelim kysyi brahmalaiselta filosofilta Bidpailta:
- Kertoisitko esimerkin, jossa kademielinen vehkeilijä tulehduttaa parhaiden ystävysten välit, niin että heistä tulee lopulta toistensa katkerimmat vihamiehet?
- Jos tosiaan käy niin ikävästi, että pahansuopa juonittelija pääsee tunkeutumaan kahden ystävyksen väliin, niin keskinäinen epäluulon juopa muuttuu pian avoimeksi vihanpidoksi, filosofi vastasi. - Esimerkkinä tällaisesta onnettomuudesta kerrotaan tarinaa eräästä kauppiaasta, joka eleli taannoin Dastawandan tienoilla. Miehellä oli kolme poikaa, jotka miehen ikään vartuttuaan pelkästään tuhlasivat isänsä omaisuutta harjoittamatta mitään elinkeinoa, jolla kartuttaa perheen varallisuutta.
      Eräänä päivänä isä sai tarpeekseen poikien saamattomuudesta ja sanoi heille:
Tässä maailmassa menestyäkseen ihmisen pitää noudattaa kolmea periaatetta, joilla on puolestaan neljä toteutumisen ehtoa.
      Nuo kolme ohjenuoraa ovat varallisuus, hyvä yhteiskunnallinen asema ja tuonpuoleisen mielessä pitäminen kaikissa toimissa. Näiden kolmen periaatteen toteutumisen ehtoina ovat varallisuuden kartuttaminen rehellisin keinoin, omaisuuden huolellinen hoito, järkevä sijoittaminen ja viimeisenä kohtuullinen käyttö, niin että perheenjäsenten ja lähimmäisten tarpeet tulevat tyydytetyiksi, jolloin hän voi aikanaan astua luottavaisin mielin tuonpuoleiseen.
      Mutta jos yksikin näistä ehdoista jää toteutumatta, pyrkimys menestykseen jää auttamatta haaveeksi, sillä jos ihminen ei kykene kartuttamaan varallisuuttaan hän saa tulonsa tuskin riittämään edes jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen, ja vaikka hänellä sattuisikin olemaan varoja, muttei ymmärrystä elää säästäväisesti, omaisuudella on taipumus huveta niin, että ennen pitkää köyhyys kolkuttaa ovella.
      Mikäli hän tyytyy pelkästään säilyttämään omaisuuttaan sitä kartuttamatta, ei kulutuksen niukkuuskaan pelasta häntä sen nopealta hupenemiselta kuten käy kulmavärille, jota käytetään kerrallaan vain pikku hitunen, mutta siitä huolimatta se on kohta lopussa.
      Ja jos hän käyttää varojaan huolimattomasti tai sijoittaa omaisuuttaan taitamattomasti hänestä tulee ennen pitkää keppikerjäläinen, jolla ei ole mistä ottaa, kun takaiskut ja sairaudet yllättävät.
      Raha-asioiden huonossa hoidossa ollaan kuin tilanteessa, jossa janoinen hölskyttelee toiveikkaasti ruukkua, jossa on vettä, mutta ei minkäänlaista kaatoaukkoa. Ruukku on tällöin pakko rikkoa, jolloin vesi purskahtaa ulos tulvimalla ja valtaosa valuu hukkaan itkun ja valituksen säestyksellä. Voipa käydä niinkin kehnosti, että ruukku särkyy pirstaleiksi ja janoinen jää kuivin suin.

Pojat ottivat onkeensa isänsä viisaat opetukset ja päättivät ryhtyä toimimaan niiden mukaisesti. Vanhin veljeksistä lähti matkaan seurueineen, ja Maiyyunin suunnalla he tulivat kohtaan, jossa tien katkaisi laaja mutalikko. Seurue teki matkaa kahden härän vetämillä vankkureilla. Toisen härän nimi oli Shatraba, toisen Bandaba. Paikkaa ylitettäessä Shatraba vajosi liejuun ja juuttui siihen lähtemättömästi kiinni. Mies rehki matkatovereineen itsensä uuvuksiin saadakseen juhdan irti, mutta turhaan. Lopulta hän päätti jatkaa matkaa niine hyvineen, mutta jätti paikalle renkinsä kunnes muta kuivuisi sen verran, että härkä pääsisi ylös omin avuin. Renki saisi seurata sitten Shatraban kanssa muuta joukkoa perässä.
      Renki yöpyi paikalla, mutta tuntiessaan olonsa yksinäiseksi ja pelokkaaksi, hän kyllästyi odottamiseen ja jatkoi matkaansa jättäen härän oman onnensa nojaan. Saavutettuaan taas muun matkaseurueen hän kertoi isännälleen härän menehtyneen ja sanoi tälle: - Kun ihmisen aika on kulumassa loppuun ja kohtalon hetki lyö, hänen on turha ponnistella suojautuakseen asioilta, joiden taholta pelkää turmionsa tulevan. Hänen varokeinonsa saattavat päin vastoin jouduttaa tuhoa.

- Totta puhut, olen kuullut tämän tarinan ennenkin.

Itsekseen jätetty juhta onnistui kuitenkin lopulta pääsemään irti mudasta ja pelastui. Noilla seuduilla oli riittämiin rehevää laidunmaata ja runsaasti vettä, joten härkä alkoi yltäkylläisissä oloissa toipua ja pulskistua nopeasti. Kohta se jo mylvi ja mölähteli voimainsa tunnossa, niin että lähitienoo raikui.
      Härän laitumen lähellä oli metsä, jossa piti hoviaan leijona, niiden seutujen kuningas. Sillä oli alamaisinaan muita leijonia, susia, sakaaleja, kettuja, panttereita ja leopardeja.
      Eläinten kuningas oli luonteeltaan sulkeutunut eikä sillä ollut tapana kysellä muiden mielipiteitä asioista. Kun härän mylvintä kantautui ensi kerran leijonan korviin, siihen iski jäytävä pelko, sillä se ei ollut milloinkaan kuullut vastaavan kaltaista ääntä saati nähnyt olentoa, joka päästeli moisia kauheuksia ilmoille.
      Kätkeäkseen muilta pelkonsa leijona tyytyi siitä pitäen makoilemaan paikoillaan, jolloin sen elämästä tuli sangen yksitoikkoista. Kuninkaan ei tarvinnut edes käydä itse metsästämässä, sillä sen sotilaat kantoivat joka päivä sen eteen tuoretta ravintoa.

Kuninkaan palvelusväkeen kuului myös kaksi nuorta sakaalia, joista toisen nimi oli Kalila ja toisen Dimna, molemmat niin juonikkaita, oppineita ja sivistyneitä porttivahteja kuin toivoa saattoi. Dimna kysyi eräänä päivänä veljeltään Kalilalta:
- Veli hyvä, mikähän kuningasta mahtaa vaivata? Nykyään hän makaa päivät pitkät aloillaan kuin halvaantunut.
- Mikä itseäsi vaivaa, kun julkenet tuollaista kysellä? Kalila vastasi. - Me olemme pelkkiä portinvartijoita, laskemme sisään ne arvohenkilöt, joiden seuraa kuningas toivoo ja pidämme loitolla ne, joita hän ei siedä silmissään. Meidän asemassamme ei vaihdeta ajatuksia kuninkaiden kanssa eikä puututa heidän asioihinsa. Lopeta tuollainen tykkänään ja pidä varasi, ettet saa samanlaista opetusta kuin apina puusepältä, kun se meni sekaantumaan asioihin, jotka eivät sille kuuluneet.
- Kuinkas siinä kävi, Dimna kysyi.

- Ymmärrän mitä ajat takaa, Dimna sanoi. - Mutta asia on niinkin, ettei kuninkaita lähestytä vatsan täyttämisen toivossa, sillä sen voi tehdä missä muualla tahansa. Kuninkaan läheisyyteen pyritään korkean aseman toivossa, sillä sellainen suo mahdollisuuden tehdä palveluksia ystäville ja hallaa vihollisille. Ihminen, jolla ei ole kunniantuntoa iloitsee vähästä ja tyytyy siihen mitä eteen viskataan kuin koira, joka ilahtuu löytäessään kalutun luun.
      Kunniantuntoinen, ylevä ihminen ei tyydy vähään eikä iloitse ennen kuin on saavuttanut aseman, johon hän on ominaisuuksiensa puolesta oikeutettu. Sellainen ihminen on kuin leijona, joka kaniinin tapettuaan saa silmiinsä kamelin. Silloin se hylkää epäröimättä vähäpätöisen suupalan ja ryhtyy saalistamaan parempaa.
      Olet varmaan havainnut, että koira heiluttaa mielistellen häntäänsä niin kauan, kunnes joku heittää sille suupalan. Norsu puolestaan on tunnettu arvokkuudestaan ja voimistaan. Kun sen eteen tuodaan ruokaa, se ei suostu syömään ennen kuin sitä hyvitellään ja hellitellään. Rikas ja arvokas henkilö nauttii kanssaihmisten kunnioitusta, ja vaikka hänen elämänsä olisi vuosissa mitattuna lyhyt, sitä voi silti pitää pitkänä. Sen sijaan ihminen, joka elää puutteessa eikä ole saanut mitään hankituksi on kuin elävältä haudattu, ja vaikka hän eläisi miten pitkään hänen elämänsä on lyhyt. Ja se, joka tekee työtä vain täyttääkseen vatsansa, ei ole juuri kotieläintä kummempi.
- Ymmärrän mitä tarkoitat, Kalila sanoi, - Mutta palaa ihmeessä järkiisi. Koeta käsittää, että jokaisella ihmisellä on hänelle kuuluva asema ja arvo. Jos hän on pystynyt vakiinnuttamaan asemansa hänellä on täysi syy olla tyytyväinen. Meidän tilannettamme voi pitää täysin tyydyttävänä arvoomme nähden.
- Korkeassa asemassa pysytään vain kamppailemalla, Dimna sanoi. - On pelkästään ihmisen miehuullisuudesta kiinni pystyykö hän kohoamaan vaatimattomasta asemasta korkeaan.
      Jos hyvässä virassa olevalta puuttuu tämä luonteenominaisuus, hän havaitsee pian joutuneensa alennetuksi vaatimattomaan tehtävään. Kohoaminen korkeaan asemaan on hankalaa, kun taas aleneminen vähäpätöiseen on helppoa, samalla tavoin kuin painavan kiven nostaminen maasta hartioille on raskasta ja sen pudottaminen alas kevyttä. Meillä on täysi oikeus pyrkiä miehuullisuutemme avulla nykyistä asemaamme parempaan. Miksi tyytyä koiranvirkaan, kun meidän kerran on mahdollista siitä yletä?
- No mihin olet aikonut ryhtyä todistaaksesi väitteesi? Kalila kysyi.
- Yritän päästä sopivan tilaisuuden tullen leijonan puheille ja saada hänet kiinnittämään huomionsa minuun. Minusta tuntuu, että hän on tällä hetkellä hyvien neuvojen tarpeessa. Jos onnistun ratkaisemaan hänen mieltään askarruttavan ongelman, saatan hyvinkin päästä korkeaan kuninkaan neuvonantajan asemaan.
Kalila: Mistä päättelet hänen olevan hyvien neuvojen tarpeessa?
Dimna: Sen kertoo minulle sekä järki että tunne. Ihminen, jolla on näkemystä, tajuaa toisen ihmisen voinnin ja sisäisen tilan tämän käytöksestä ja olemuksesta.
Kalila: Kuinka muka voit toivoa saavuttavasi korkean aseman hovissa, kun sinulla ei ole suhteita ylimystöön eikä sinulla ole kokemusta hovipalveluksesta?
Dimna: Väkevälle miehelle ei tuota vaikeuksia kantaa raskasta taakkaa, vaikkei hänellä olisikaan kokemusta kantajana, mutta heikolle se ei onnistu, vaikka hän olisi kantaja ammatiltaan. Kalila: Hallitsijalla ei ole tapana suosia ilmeisintä pätevää henkilöä, vaan hän asettaa yleensä etusijalle sellaisen, joka on tätä lähellä. Sanotaan, että hallitsija on siinä suhteessa kuin viiniköynnös, joka ei sanonnan mukaan etsi tukea jalopuista, vaan risuista niiden vieressä. Kuinka sinä kuvittelet pääseväsi tärkeään asemaan hovissa, kun et tunne ketään hallitsijan lähipiiristä?
Dimna: Ymmärrän mitä ajat takaa ja totta puhut, mutta kaiketi käsität, että henkilö, joka on hovissa tärkeässä asemassa on ollut aiemmin vaatimattomissa tehtävissä. He ovat etsiytyneet valtaapitävien läheisyyteen ja hankkiutuneet heidän suosioonsa. Samaan minäkin pyrin kaikin keinoin. Sanotaan, että hovipiireissä vain sellainen pitää pintansa ja menestyy, joka hylkää ylpeytensä, kestää loukkauksia ja peittää vihansa. Hänen on oltava mielin kielin kaikkien kanssa ja osattava säilyttää salaisuuksia. Se joka tähän kykenee, saavuttaa sen mitä tavoittelee.
Kalila: No, jos otaksutaan, että jollain kummalla pääsisit kuninkaan puheille, niin miten kuvittelisit saavasi hänet mielistymään itseesi ja antamaan tärkeän aseman hovissa?
Dimna: Kuninkaan kanssa keskusteltaessa on oltava perillä siitä millainen on hänen luonteenlaatunsa ja ajatuksensa ja pyrittävä myötäilemään niitä sävyisästi. Jos tietäisin hänen hautovan mielessään jotain sinänsä hyödyllistä hanketta toisin asian julki ja puntaroisin sen hyötyjä ja hyviä puolia. Rohkaisisin häntä ryhtymään tuumasta toimeen, jolloin riemastus ja tyytyväisyys hankkeen onnistuessa olisi moninkertainen.
      Mikäli hän puolestaan olisi aikeissa ryhtyä johonkin uhkayritykseen, josta on pelättävissä vahinkoa ja häpeää, maalailisin asian varjopuolia ja haittoja niin kaunopuheisesti kuin kykenen ja tekisin selväksi millaisia etuja siitä luopuminen tuottaa. Uskon näillä eväillä parantavani asemaani leijonan silmissä ja saan hänet kenties oivaltamaan kauttani asioita tavalla, johon muut eivät pysty.
      Jos taas tahtoisin vääntää oikean vääräksi ja väärän oikeaksi menettelisin sivistyneenä ja mielevänä miehenä niin kuin taitava maalari, joka maalaa talon seinään kuvat, niin että sisällä olija kuvittelee katsovansa ulos ja ulkona oleva luulee näkevänsä sisään huoneeseen. Kuningas tulee kyllä käsittämään mikä olen miehiäni ja päätyy varmasti hyvään käsitykseen minusta. Hän tulee olemaan hyvillään saadessaan minut lähipiiriinsä kunnioituksesta ajatuksiani ja näkemyksiäni kohtaan.
Kalila: - Sanotpa niin tai näin pelkään silti pahinta, sillä hallitsijan seura on aina vaarallinen. Sanovathan oppineetkin, että on kolme asiaa, joihin vain tyhmänrohkea ryhtyy, ja hyvin harva niistä selviytyy: hallitsijan kumppanuus, salaisuuden uskominen naiselle ja myrkyn juominen kokeeksi.
      Oppineet vertaavat hallitsijaa myös jyrkkänousuiseen vuoreen, jonka rinteiltä löytyy hedelmätarhoja, kallisarvoisia jalokiviä ja parantavia yrttejä, mutta joka on samaan aikaan petoeläinten sekä kaikenlaisen kammotuksen tyyssija. Ylös nouseminen on hankalaa ja siellä pysyminen sitäkin vaikeampaa.
Dimna: - Totta puhut, mutta toisaalta se, joka ei hylkää pelkoaan, ei saa haluamaansa ja se joka jättää suuria mahdollisuuksia sisältävän hankkeen sikseen siihen sisältyvien vaarojen ja riskien vuoksi, joihin olisi mahdollista varautua etukäteen, ei saavuta mitään. Sanotaan, että on kolme asiaa, joihin sisältyy suuri riski ja joissa onnistuminen vaatii äärimmäistä päättäväisyyttä: hallitsijan seura, meriteitse käytävä kauppa ja hyökkäys vihollisen kimppuun.
      Oppineet sanovat myös, että sivistyneitä ja älykkäitä ihmisiä tavataan vain kahtaalta: kunnioitettuna kuninkaiden seurassa tai hurskaana erakkona. Samalla tavoin kuin erityisen komea elefantti nähdään vain joko vapaana luonnossa tai kuningasta kantamassa.
Kalila: - Voin vain toivottaa onnea uhkayrityksellesi, vaikka olenkin eri mieltä kanssasi.

Niin Dimna lähti matkaan ja esittäytyi nöyrästi leijonalle ja tarjoutui tämän palvelukseen.
- Mikä hän on miehiään? Leijona kysyi paikallaolijoiden puoleen kääntyen. "Sen ja sen poikia, käsittääkseni", "Luulen tunteneeni hänen isänsä", leijonalle vastattiin.
- Mitä teet nyt työksesi? Leijona kysyi sitten Dimnalta.
- Toimin kuninkaan portinvartijana. Toivoisin pystyväni käyttämään asemani tuomaa kokemusta hyväksi tarjotakseni kuninkaalle mielipiteitäni ja neuvoja. Onhan palatsin portti sellainen paikka, jossa voi havaita paljon sellaisia hyödyllisiä asioita, joihin ei niiden näennäisen vähäpätöisyyden vuoksi kiinnitetä huomiota, mutta jotka voivat osoittautua hyvinkin tarpeellisiksi. Onhan maahan viskatusta tikustakin tarpeen tullen hyötyä jos haluaisi kaivaa kutiavaa korvaansa. On myös olemassa eläimiä, jotka ovat samaan aikaan vaarallisia ja hyödyllisiä; niistä on vain otettava irti se hyöty, mikä niistä on saatavissa.
      Leijona suhtautui suopeasti Dimnan järkeviin sanoihin ja arveli, että tällä saattaisi olla varastossaan enemmänkin hyviä neuvoja ja kiinnostavia mielipiteitä. Hän kääntyi läsnäolijoiden puoleen ja sanoi: - Jalo ja miehuullinen mies ei yleensä jää tuntemattomaksi ja vaatimattomaan asemaan. Hänen vaikutusvaltansa kasvaa ja maineensa leviää samalla tavoin kuin pieni liekki, joka kuivissa puissa roihahtaa avotuleksi.
      Dimna tajusi leijonan suhtautuvan häneen myönteisesti ja intoutui latelemaan lisää viisauksia:
- Oi kuningas, alamaisten ja hoviväen on pidettävä huoli siitä, että he tuovat tietonsa ja neuvonsa julki. Vain sillä perusteella heille voidaan myöntää oikea asema. Kuninkaan ympärillä olevat ihmiset ovat kuin pelto, johon on kylvetty sekalaista siementä, eikä sadosta ole käsitystä, ennen kuin idut kasvavat pintaan. Hallitsijalla on oikeus asettaa ihmiset arvoasteikkoon sen mukaan, miten hyödyllisiä heidän neuvonsa ovat ja asettaa heidät asemaansa heidän sivistyksensä perusteella.
      Sanotaan, että on kaksi asiaa, joita ei edes kuningas saa asettaa niille kuulumattomille paikoille: nilkkarenkaita pään koristukseksi ja otsapantaa jalkoihin. Sellaista, joka upottaa jalokiviä ja helmiä lyijykehykseen pidetään tyhmyrinä, joka ei erota oikeaa kättä vasemmasta.
      Hallitsijan ja hallittavan välillä on syytä pitää tietty välimatka: armeijan päällikön joukoistaan ja uskonnollisen johtajan oppineista ja laintuntijoista.
      Sanotaan, että on kolmea laatua hyvettä, jotka punnitaan eri tilanteissa: urheus taistelussa, tietämys tieteissä, puhetaito väittelyssä.
      Jos apulaisella ei ole kokemusta työstä, hänestä on monesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Työn suorittamisessa ei apulaisten lukumäärä ole tärkein, vaan heidän pätevyytensä.
      Huonosti ovat asiat, kun mies kantaa raskasta kiveä ja saakin palkkion sijaan surmansa, jalokiviseppä laitetaan vierittämään raskasta järkälettä, hienotunteisuutta vaativaan tehtävää nimetään moukka vain, koska hän sattuu olemaan läsnä.
      Mies, joka tarvitsee rakennelmaan tukevaa salkoa, ei ole tyytyväinen ruokoihin, vaikka niitä olisi kuinka paljon.
      Hallitsijan on varottava väheksymästä miehuullisuutta, jota tavataan alhaisessa asemassa, sillä vähäisestäkin voi tulla mahtava, niin kuin teuraasta saatua jännettä tarvitaan jouseen, johon kuningas tarttuu yhtälailla sodassa kuin maaliinammunnalla huvitellessaan.

Dimna tahtoi myös osoittaa läsnäolijoille, että kuninkaan häntä kohtaan osoittama suopeus johtui hänen omista mielipiteistään ja miehuullisuudestaan eikä siitä, että he sattuivat tuntemaan ennestään hänen isänsä.
- Hallitsija ei ota ihmistä lähipiiriinsä sen vuoksi, että tämän isä on siihen kulunut eikä häntä myöskään sillä perusteella viero. Kuninkaan pitää katsoa miestä hänen ominaisuuksiensa perusteella, sillä mikään ei ole ihmistä lähempänä kuin hänen oma ruumiinsa, eikä sitä lähempänä ole mikään muu kuin se, mikä lääkitsee vaivaa, eikä vaiva poistu ennen kuin sitä hoidetaan lääkkeellä, joka tulee kaukaa.
      Talossa suvaitaan rottia kunnes ne lisääntyvät riesaksi asti, jolloin ne kaikki hävitetään. Villi haukka kelpaa kesytettynä kannettavaksi kuninkaan olkapäälle.
     Leijonan ihmetys vain kasvoi Dimnan älykkäistä huomioista ja sen suopeus lisääntyi entisestään. - Kuninkaan ei pidä jääräpäisesti kieltäytyä kuuntelemasta niiden neuvoja, jotka asioista tietävät, leijona totesi läsnäolijoille:
- Sellaisia ihmisiä on kahta laatua: hän voi olla luonteeltaan pahanilkinen kuin myrkkykäärme, jonka päälle kävelijä tallaa. Vaikka se ei ensimmäisellä kerralla pistäisikään, sen ei pidä antaa pettää itseään, sillä toisella kerralla päälle astuttaessa käärme pistää varmasti. Toisenlainen on luonteeltaan hyväntahtoinen ihminen, joka on kuin viileä santelipuu, joka liikaa hierrettynä muuttuu polttavan kuumaksi.

Niin Dimna vähitellen ystävystyi kuninkaan kanssa ja vietti paljon aikaa sen seurassa. Eräänä päivänä Dimna sanoi leijonalle:
- Huomaan, että kuningas makoilee päivät pitkät hievahtamatta paikoillaan, mikähän siihen lienee syynä?
      Dimnan puhuessa Shatraba päästi ilmoille valtavan mylväisyn mikä pelästytti kuninkaan. Leijona ei kuitenkaan iljennyt kertoa Dimnalle, mikä sitä hermostutti. Dimna tajusi kuitenkin oitis, että juuri tuo ääni oli syynä kuninkaan levottomuuteen ja pelkoon, ja hän kysyi:
- Huolestuttaako kuningasta mahdollisesti tuo juuri kuulemamme ääni?
- En ole koskaan aikaisemmin kuullut mitään tuon kaltaista, leijona tunnusti.
- Kuninkaan arvolle ei ole sopivaa jähmettyä liikkumattomaksi pelkän äänen vuoksi. Sanovathan oppineetkin, ettei ääni anna syytä pelkoon, Dimna vastasi.
- Voisitko täsmentää tuota esimerkillä? Leijona kysyi.

- Kerroin tämän esimerkin osoittaakseni, että jos tahtoisimme ottaa selvää, mistä tuo pelkäämämme ääni syntyy, saisimme luultavasti havaita sen aiheuttajan vähäpätöisemmäksi olennoksi kuin luulemmekaan. Mikäli kuningas katsoo aiheelliseksi hän voisi lähettää minut tutkimaan tuon äänen alkuperää, niin että pääsisimme selville sen aiheuttajasta.
      Kuningas piti Dimnan ajatusta hyvänä ja antoi tälle luvan lähteä ottamaan äänestä selvää.
      Dimna lähti matkaan kohti paikkaa, josta ääni oli kuulunut, mutta yksin jäädessään leijona alkoi katua suostumistaan Dimnan ehdotukseen ja ajatteli: "Kannattikohan minun luottaa Dimnaan ja uskoa hänelle salaisuuteni? Hän saattaa elätellä mielessään ajatusta, että olen tahallani hyljeksinyt häntä pitämällä hänet pitkään mitättömässä porttivahdin virassa ja suhtautuu sen vuoksi minuun kaunaisesti. Kuninkaan ei pidä uskoa salaisuuksiaan sellaiselle, jota pidetään loitolla kuninkaan lähipiiristä, ilman että hän olisi syyllistynyt mihinkään väärinkäytökseen, ei myöskään henkilölle, jota hallitsija on kohdellut epäoikeudenmukaisesti tai joka tunnetaan pahuudestaan ja ahneudestaan. Sellaisenkaan ihmiseen ei voi luottaa, jota on kohdannut onnettomuus ja hän on joutunut puutteenalaiseksi ilman omaa syytään tai mikäli hän tehnyt jonkin rikoksen ja pelkää paljastuvansa ja saavansa rangaistuksen, ja vielä vähemmän henkilöön, joka toivoo sellaista, mistä on kuninkaalle vahinkoa ja hänelle itselleen hyötyä tai jos hän pitää yllä rauhaa niiden kanssa, joita vastaan kuningas sotii ja sotii niitä vastaan, joiden kanssa kuninkaalla on rauha? Kuninkaan on syytä suhtautua sellaisiin henkilöihin hyvin epäluuloisesti.
      Dimna on hyvin ovela ja älykäs tyyppi, jota on syrjitty hovin virkoja jaettaessa. Kenties hän sen vuoksi kantaa minulle salassa kaunaa ja suunnittelee pettämistäni. Hän saattaa siirtyä tukemaan jotakin vihollistani ja paljastaa hänelle heikkouteni. Jospa hän havaitseekin tuon kauhean äänen aiheuttajan minua mahtavammaksi hallitsijaksi ja liittoutuu hänen kanssaan, ja sitten he kääntyvät yksissä tuumin minua vastaan.
      Leijona nousi paikaltaan ja käyskenteli levottomana ympäriinsä eikä rauhoittunut ennen kuin näki Dimnan palaavan. Silloin se palasi paikalleen ja sanoi:
- Mitä teit, mitä näit?
- Sain selville, että kuulemamme pelottavan mylvinnän tuo ilmoille härkä.
- Millainen se on voimiltaan?
- Härkä on vähäinen mahdiltaan. Menin arvelematta puhuttamaan sitä, eikä siitä ollut minulle mitään vastusta.
- Älä anna sen hämätä itseäsi äläkä aliarvioi tuntemattoman voimia. Eihän myrskytuulikaan piittaa ruohoista, mutta taittaa silti korkeimmat taatelipalmut ja murtaa vankkarunkoisimmatkin puut.
- Kuninkaalla ei ole syytä huoleen eikä tarvetta suurennella asiaa. Minä käyn hakemassa härän teidän puheillenne, ja saatte havaita, että siitä tulee uskollinen ja kuuliainen palvelijanne.
- Ole kaikesta huolimatta varovainen siinä mihin olet ryhtymässä!

Dimna palasi härän luo ja sanoi tälle rohkeasti:
- Leijona lähetti minut hakemaan sinut välittömästi puheilleen. Voit tulla turvallisin mielin huolimatta vakavasta rikkeestäsi, ettet tullut viivyttelemättä esittäytymään kuninkaalle. Jos vielä emmit minulla on käsky palata välittömästi ja ilmoittaa siitä kuninkaalle.
- Kuka on tämä leijona, joka sinut lähetti luokseni? Shatraba kysyi.
- Missä hän majailee ja millainen hän on miehiään?
Dimna: - Hän on eläinten kuningas, asuu tässä lähistöllä ja hänellä on komennossaan suuri petoarmeija.
      Shatraba pelästyi, kun pedoista tuli puhe ja se sanoi:
- Jos annat täydet takeet turvallisuuteni ja henkeni puolesta seuraan sinua hänen luokseen.
      Dimna vannoi tarvittavat valat, härkä luotti hänen lupauksiinsa, ja niin ne lähtivät yhdessä leijonan pakeille.

Leijona nousi vierasta vastaan, tervehti tätä ystävällisesti ja sanoi:
- Milloin tulit näille seuduille ja mikä oli siihen syynä?
     Shatraba kertoi tarinansa, jonka loputtua leijona sanoi sille:
- Jää luokseni, niin saat nauttia täydestä vieraanvaraisuudestani.
      Härkä kiitteli leijonaa ylenpalttisen kohteliaasti ystävällisestä tarjouksesta ja jäi kuninkaan vieraaksi. Kuningas jakeli uudelle ystävälleen auliisti huomionosoituksia ja viihtyi mieluusti sen seurassa. Kuningas alkoi pian uskoa härälle salaisuuksiaan ja kysyä neuvoa kaikissa asioissaan. Ei kulunut päivääkään, etteikö mielihyvä ja kaipuu Shatraban seuraan olisi lisääntynyt, niin että härästä tuli lopulta leijonan läheisin ystävä ja seuralainen.
      Kun Dimna havaitsi Shatraban syrjäyttäneen hänet suosikkiasemasta, ja kuninkaan turvautuvan yksinomaan härkään neuvonantajaa tarvitessaan ja seurana huvituksissaan, sakaali joutui ankaran kateuden ja vihan valtaan. Se meni veljensä Kalilan luo ja sanoi tälle:
- Sopii ilkkua vähä-älyisyyttäni ja typeryyttäni. Mitäs menin tekemään leijonalle hyödyllisen teon omaksi vahingokseni. Että minun pitikin mennä esittelemään härkä kuninkaalle - nyt se sitten on syrjäyttänyt minut asemastani!
Kalila: - Sinulle kävi yhtä kehnosti kuin taannoin eräälle munkille.
Dimna: - Kuinkas hänelle kävi?

Dimna sanoi tarinan kuunneltuaan:
- Tarinan opetus pätee minun tapaukseeni. Vastoinkäymisen syynä on useimmiten ihminen itse.
Kalila: - Mitä olet aikonut tehdä asialle?
Dimna: - En ensinnäkään pyri parempaan asemaan kuin missä olin, vaan ainoastaan saamaan takaisin menettämäni.
      On kolme asiaa, jotka viisaan on syytä pitää mielessään, ja valjastettava niiden saavuttamiseksi kaikki keinonsa ja järkensä. Hänen pitää tiedostaa, mistä tapahtumaan päässyt vahinko tai hyödyllinen lopputulos johtui, ja pitää varansa, ettei päästä samaa vahinkoa yllättämään itseään toistamiseen tai pyrittävä luomaan edellytykset hyödyllisen asian uusiutumiselle.
      Toiseksi hänen on nähtävä selkeästi olemassa oleva tilanne ja pyrittävä edistämään mikä siinä on hyödyllistä ja kamppailtava kaikin keinoin haitallista vastaan.
      Kolmanneksi hänen on tähdättävä myös tulevaisuuteen ja koetettava arvioida millaisia hyödyllisiä tai haitallisia ilmiöitä on odotettavissa, niin että hän saattaa edeltäkäsin varmistaa hyödyllisen asian toteutumisen ja kamppailla kaikin voimin vahingollista vaihtoehtoa vastaan.
      Omaa tilannettani tarkasteltuani olen tullut siihen tulokseen, että saan takaisin minulta ryövätyn asemani ainoastaan yhdellä edellytyksellä - minun on juonittava tuo ruohonsyöjä sellaiseen pinteeseen, jossa siitä erkanee henki! Ja jos niin käy saan takaisin asemani. Kenties asialleni on jopa eduksi leijonan liiallinen läheisyys härkään. Sitä suurempi häpeä ja vahinko, mitä läheisempi on ollut suhde.
Kalila: - En näe härän toiminnassa mitään sellaista, josta voisi koitua leijonalle häpeää tai vahinkoa.
Dimna: Olen eri mieltä tässä asiassa, sillä leijonan kiintymys härkään on mennyt ylettömyyksiin, niin että hän laiminlyö muut neuvonantajansa ja menettää siten heistä saatavan hyödyn. On kuusi asiaa, jotka voivat horjuttaa hallitsijan asemaa: laiminlyönti, juonittelu, intohimo, raakuus, kohtalo ja typeryys.
      Hallitsija voi torjua luotaan kyvykkäät ja luotettavat avustajat, neuvonantajat ja hallintovirkamiehet ja jättää tutkimatta keitä sellaiset voisivat olla.
      Juonittelun seurauksena syntyy ihmisten välisiä valtakamppailuja, jotka voivat johtaa paikallisiin taisteluihin ja sisällissotaan. Intohimo voi syttyä naisiin, tarinointiin, juhlimiseen, juomiseen, metsästyksen ja muihin tämänkaltaisiin huvituksiin.
      Raakuus on liiallista voimankäyttöä, jolloin suu syytää kirouksia ja käsi kohottautuu lyöntiin tilanteissa, joissa sellaista pitäisi välttää.
      Kohtalo merkitsee esimerkiksi kulkutauteja, katovuosia, sotia ja tämän kaltaisia koettelemuksia.
      Tyhmyys tarkoittaa sitä, että käytetään voimaa kun pitäisi olla lempeä ja ollaan hellämielisiä kun pitäisi olla ankara.
      Leijonan kiintymys härkään on mennyt ylettömyyksiin, ja juuri se tulee tuottamaan hänelle häpeää ja vahinkoa.
Kalila: - Mitäpä sinä mahdat Shatraballe? Härkä on sinua voimakkaampi, leijona arvostaa sitä enemmän kuin sinua ja sillä on lisäksi enemmän tukijoitakin.
Dimna: - Älä tuijota pienuuteen ja heikkouteen. Asian onnistuminen ei riipu heikkoudesta tai voimasta eikä ruhon koosta, sillä pieni ja heikko voi päästä tavoitteeseensa käyttämällä päätään. Juonella ja oveluudella voi korvata puuttuvan voiman. Vai etkö ole kuullut kuinka korppi voitti käärmeen?
Kalila: - Kuinkas siinä kävi?
Dimna:

- Kerroin tämän esimerkin osoittaakseni, että ihminen voi saavuttaa juonella sen, mihin ei kykene voimillaan.
Kalila: - Jos Shatraban hyvät ominaisuudet rajoittuisivat vain sen ruumiinvoimiin esimerkkisi olisi pätevä, mutta kun sillä on niiden lisäksi hyvät hoksottimet. Mitäpä sinä niin ollen hänelle mahtaisit?
Dimna: - Vaikka härkä onkin niin kyvykäs kuin sanoit niin minulla on siitä huolimatta etua siihen nähden. Olen varma, että pystyn tuhoamaan samalla tavoin kuin jänis leijonan.
Kalila: - Kuinkas siinä kävi?
Dimna:

Kalila: - Jos saat Shatraban kukistetuksi tavalla, josta ei koidu kuninkaalle vahinkoa, niin voit sen toki tehdä, sillä härkä on tosiaan huonontanut sinun, minun ja muiden kaartilaisten asemaa. Mutta jollet kykene siihen aiheuttamatta kuninkaalle vahinkoa, niin jätä hanke sikseen, sillä se olisi petos kuningasta ja meitä kaikkia muita kohtaan.

Tämän jälkeen Dimna pysytteli useita päiviä omissa oloissaan ja pistäytyi sitten sopivan tilaisuuden tullen leijonan luona, kun tämä oli yksin. Kuningas ilahtui Dimnan nähdessään ja sanoi:
- Mikä sinua on pidätellyt poissa? En ole nähnyt sinua moneen päivään. Toivottavasti syynä on jokin iloinen tapahtuma.
- Olisikin asia niin, Dimna sanoi.
- Onko sattunut jotain erikoista?
- On tekeillä sellaista, jota ei soisi tapahtuvan kuninkaalle eikä kenellekään hänen alamaisistaan.
- Mitä on oikein tekeillä? Kuningas kysyi huolestuneena.
- Liikkeellä on ikäviä huhuja.
- Kerro ihmeessä millaisia!
- Puhutaan sellaista, jota on inhottava kuunnella, eikä sitä rohkenisi edes toistaa muuten kuin kahden kesken soveliaan tilaisuuden tullen.
- Nyt on juuri sellainen hetki. Kerro mikä mieltäsi painaa.
- On tavattoman hankalaa ottaa puheeksi sellaista asiaa, jonka tietää olevan kuulijasta vastenmielistä, vaikka tieto voisi olla kuulijalle hyvinkin tarpeellinen. Sen, joka tuollaisessa tilanteessa uskaltaa kertoa asiansa on oltava rohkea ja hänellä on oltava vahva luottamus kuulijan arvostelukykyyn. Mikäli henkilö, jolle asia kerrotaan on älykäs, hän kestää kyllä sen, mitä hänelle kerrotaan, koska siitä on hänelle hyötyä, kun taas kertojalle siitä ei ole muuta etua kuin että tulee ilmaisseeksi totuuden.
      Te olette jalomielinen ja avarakatseinen hallitsija, oi kuningas, ja havaitsette varmaan miten epämieluisaa minun on puhua asiasta, joka tulee pahoittamaan mielenne. Voitte luottaa vilpittömyyteeni ja tarkoitusperieni hyväntahtoisuuteen, vaikka luulenkin, ettette usko puheeni todenperäisyyteen. Kuitenkin, kun tiedostan kuuluvani teistä riippuvaiseen eläinten yhteisöön, en voi muuta kuin kertoa totuuden. Velvollisuuteni teitä ja muita kohtaan on kertoa se, vaikkei sitä minulta erikseen kysyttäisi ja se pysyisi salassa, jollen sitä itse nimenomaisesti ilmaisisi. Sanotaanhan, että joka pitää hallitsijalta salassa hyvän neuvon ja veljiltään mielipiteensä pettää itsensä.
- Kerro jo mistä ihmeestä oikein on kyse?
Dimna: - Kuulin eräältä luotettavalta ystävältäni, että Shatraballa oli salainen tapaaminen eräiden sotaväen tärkeimpien johtajien kanssa ja hän kertoi härän sanoneen: "Tutkiskeltuani pitkään leijonan mielenlaatua, juonia ja voimia olen viimeinkin päässyt selville hänen heikosta kohdastaan - mutta se jääköön minun ja hänen väliseksi salaisuudeksi".
      Sen kuullessani arvasin, että huolimatta avokätisyydestänne härkä hautoo mielessään petosta! Se asianlaita, että olette pitäneet Shatrabaa tasavertaisena kumppanina, on nähtävästi saanut sen pitämään itseään yhtä arvokkaana kuin te! Shatraban sanoista saa sen käsityksen, että jos te syystä tai toisesta joudutte luopumaan vallasta hän asettuu itse tilallenne - eikä se aio säästää ponnistuksiaan siihen tilanteeseen pääsemiseksi.
      On sanottu, että jos hallitsijalla on lähipiirissä henkilö, joka on yhtä ylhäinen ja vaikutusvaltainen kuin hän itse, hallitsijan on kukistettava tämä ennen kuin tulee itse kukistetuksi. Shatraballa jos kellään on siihen mahdollisuudet. Viisas on se, joka osaa varautua vahinkoon ennen sen toteutumista. Teidän ei pidä tuudittautua turvallisuudentunteeseen ja laiminlyödä ryhtymistä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi.
      Sanotaan, että on kolmea laatua ihmistä: päättäväinen, päättäväisempi ja saamaton. Päättäväinen ei joudu ymmälleen ja jähmety toimettomaksi yllättävässä tilanteessa, vaan löytää keinot ja juonet pälkähästä päästäkseen.
      Häntä päättäväisempi on kaukonäköinen henkilö, joka näkee jo ennalta koettelemuksen lähestyvän, jolloin hän puuttuu tarmokkaasti sairauden oireisiin ennen sen puhkeamista tai tarttuu odotettavissa olevan perikadon syihin ja estää sen tapahtumisen jo ennalta.
      Saamaton ihminen päättämättömyydessään ja jahkaillessaan ei puolestaan mahda tuholleen mitään. Tällaisesta kerrotaan esimerkkinä tarinaa kolmesta kalasta.
Leijona: - Miten se kuuluu?
Dimna:

- Käsitän tarkoituksesi, mutta en usko, että Shatraballa voi olla petollisia suunnitelmia minua kohtaan, tai että se toivoisi perikatoani, sillä en ole koskaan kohdellut sitä kaltoin. Olen päin vastoin kohdellut sitä kaikin puolin hyvin ja osoittanut sille täyden luottamukseni.
Dimna: - Alhainen ihminen tekeytyy hyödylliseksi ja hyväksi neuvonantajaksi siinä toivossa, että hänet ylennetään asemaan, johon hänellä ei ominaisuuksiensa puolesta olisi mitään asiaa. Tähän päämäärään pyrkiessään hän koettaa luoda suhteita ylempiinsä ja petollisuuteen taipuvaisiin kumppaneihin. Alhainen pyrkyri antaa hyviä neuvoja tai on hyödyksi muille vain silloin, kun siitä on hänelle itselleen hyötyä tai pelosta. Kun huoli hälvenee, hän palaa alkuperäiseen olotilaansa samalla tavoin kuin koiran häntä, joka voidaan vääntää suoraksi, mutta joka palaa otteen kirvotessa takaisin kippuraan.
      Tietäkää, oi kuningas, että ihminen joka ei kuuntele neuvonantajan neuvoja silloin kun toimenpiteet tuntuvat vaikeilta, on yhtä huonossa jamassa kuin sairas, joka lääkärin määräämän lääkkeen sijasta turvautuu mieluisampiin hoitokeinoihin, jotka pikemmin pahentavat tautia. Kuninkaan neuvonantajan pitää etsiä hyviä vaihtoehtoja, sellaisia jotka lisäävät hallitsijan valtaa ja mainetta ja torjua sellaiset, jotka häntä vahingoittavat ja tuottavat häpeää. Parhaan neuvonantajan suosituksissa on vähiten imartelua ja asioiden silottelua. Parhaista teoista on siunauksellisimmat seuraukset. Paras nainen on se, joka on kuuliaisin puolisolleen. Ylistyksistä parhain kuullaan kyvykkäimmän suusta. Hallitsijoista paras on se, joka ei sorru ylpeyteen. Luonteenominaisuuksista paras on sellainen, joka rohkaisee toimintaan. Sanotaan, että se joka tekee vuoteensa kekäleille ja peittelee itsensä käärmeillä, ei nuku levollisesti, ja ihminen joka kokee ystävän hautovan vihaa häntä kohtaan tuntee suurta ahdistusta. Heikko kuningas jakelee lempeitä rangaistuksia eikä suostu näkemään mitä asioista seuraa. Hän on kuin kiimainen elefantti, joka ryntää raivoisasti eteenpäin sivuilleen vilkuilematta ja mitään näkemättä, ja jos jokin häntä vaivaa hän torjuu ajatuksen mielestään, ja jos jokin asia jää hoitamatta hän vierittää syyn alaisilleen.
Leijona: - Karkeaa ja julkeaa puhetta, mutta se sallittakoon vilpittömän tarkoituksensa vuoksi. Mutta vaikka Shatraba hautoisikin petosta minua kohtaan, se ei kykenisi tekemään minulle mitään vahinkoa. Miten se voisi, kun se on ruohonsyöjä ja minä syön lihaa? Härkäpoloinenhan olisi omiaan ruokapöytääni ateriaksi. Ei, minulla ei ole mitään pelättävää sen taholta. Kuinka Shatrabaa voisi sitä paitsi epäillä petoksesta semminkin, kun olen osoittanut sitä kohtaan luottamusta ja antanut sille arvostusta ja palkinnut monin tavoin. Jos yhtäkkiä pyörtäisin kantani minua pidettäisiin typeränä ja ailahtelevaisena lupaustensa pettäjänä.
Dimna: - Älkää puhuko härästä vähätellen ruokalajina, jota ei ole syytä pelätä. Vaikkei se itse mahtaisikaan teille mitään, se voi käyttää muita välikappaleina päämääränsä saavuttamiseen. Sanotaan, että jos johonkin aikaan päivästä taloon tulee vieras, jonka luonteenlaadusta ei ole tietoa, isännän ei pidä tuudittautua turvallisuuden tunteeseen ja heittäytyä liian tuttavalliseksi, sillä on vaara että hän saa osakseen saman, jonka kirppu sai täiltä.
Leijona: kuinka siinä kävi?
Dimna:

- Kerroin tämän esimerkin osoittaakseni, että paha ihminen ei säästä pahuudeltaan ketään. Vaikka hän sattuisikin olemaan heikko, hän löytää kyllä keinot, joilla toteuttaa aikomuksensa. Vaikka te ette olisikaan huolissanne Shatrabasta, teidän on syytä olla varuillanne kaartilaistenne suhteen, sillä hän on saattanut kääntää jotkut heistä teitä vastaan. Dimnan puhe sai leijonan huolestumaan ja se sanoi:
- Miten tässä asiassa kannattaisi mielestäsi menetellä?
Dimna: - Vihoitteleva hammas ei lakkaa särkemästä ennen kuin se kiskotaan juurineen irti. Jos pilaantunut ruoka aiheuttaa vatsanväänteitä, siihen ei auta muu kuin oksentaa se pois. Pelottavan vihollisen uhkaan on vain yksi keino: hänet on otettava hengiltä!
Leijona: - Puheesi on saanut minut kammoksumaan Shatraban läsnäoloa! Lähetän jonkun hänen luokseen kertomaan, mikä mieltäni painaa ja tuomaan sen luokseni keskustelemaan asiasta.
      Dimnalle ei käynyt laatuun, että leijona saisi tilaisuuden puhua härän kanssa. Kuullessaan Shatraban syyttömyydenvakuuttelut kuningas havaitsisi heti sakaalin juonet ja valheet, jolloin se itse olisi hätää kärsimässä. Niinpä Dimna sanoi leijonalle:
- En suosittelisi lähettämään ketään härän luo, ennen kuin olette itse valmistautunut kohtaamiseen ja siten etulyöntiasemassa. Pahoin pelkään, että jos Shatraba saa vihiä paljastumisestaan se ehtii valmistautua ja hyökätä siekailematta. Sitä paitsi kuninkaan ei pidä jakaa tuomioita pikaisesti ennen kuin rikos ja rangaistus on tuotu yleiseen tietoon. Jokaisella rikoksella on rangaistuksensa, julkisella julkinen, mutta keskeneräisestä tapauksesta on parempi olla hiiskumatta mitään.
Leijona: Jos kuningas rankaisee jotakuta pelkän epäilyn perusteella ja tämä osoittautuukin syyttömäksi, kuningas joutaa itse syytetyn penkille ja tuomituksi.
Dimna: - Jos tämä on kuninkaan mielipide, älköön Shatrabaa tuotako eteenne ennen kuin olette varma asiasta ja valmistautunut asian selvittelyyn. On parempi jos kohtaatte härän, niin ettei se aavista teidän olevan perillä sen salaisuudesta. Olen vakuuttunut että Shatrabassa näkyy hermostuneisuuden merkkejä, kun se tulee tapaamaan teitä. Vehkeilijän varmimpia ulkoisia tunnusmerkkejä ovat yletön kalpeneminen, jäsenten vapina, katseen harhaileminen sinne tänne, sarvien ravistelu ikään kuin se valmistautuisi puskemaan.
Leijona: - Aion olla varuillani. Jos näen Shatrabassa kuvailemasi merkit ei sen syyllisyydestä ole epäilystä.
      Kun Dimna oli saanut ohjailtua leijonan ajatukset haluamaansa suuntaan, ja näki, että tämä oli varuillaan ja valmis käymään härän kimppuun, hän halusi mennä puhuttamaan Shatrabaa ja kääntää sen leijonaa vastaan. Sen oli kuitenkin tapahduttava leijonan tieten, niin ettei hänelle koituisi vahinkoa, vaikka joku muu ehtisi sekaantua asiaan ja sotkea hänen juonensa. Niinpä hän sanoi:
- Oi kuningas, jospa minä etsisin Shatraban käsiini ja kuulostelisin mistä päin tuuli puhaltaa. Jos hän sattuu lipsauttamaan keskustelun kuluessa jotakin salaisuudestaan, palaan oitis tänne kertomaan, mitä olen saanut selville.

Kuningas myöntyi ajatukseen ja Dimna lähti saman tien matkaan. Se lähestyi Shatrabaa alakuloisen näköisenä. Härkä tervehti tulijaa ja sanoi:
- Mikä sinua on pidätellyt? En ole nähnyt sinua moneen päivään. Ei kai ole sattunut mitään ikävää?
Dimna: - Kuinkapa kukaan voisi tuntea itsensä onnelliseksi jos onni ja menestys on riippuvainen epäluotettavasta tahosta, jonka mielivalta pitää kohdettaan jatkuvan uhan ja pelon alla, niin ettei tämä voi olla hetkeäkään turvallisin mielin.
Shatraba: - Mitä sitten on oikein tapahtunut?
Dimna: - On kohtalon käsissä, mitä itse kullekin tapahtuu. Kukapa säädetylle mitään mahtaisi. Kukapa ei tässä maailmassa menestyttyään ylpistyisi, kukapa saavutettuaan himoitsemansa ei tuntisi tulleensa petetyksi, kukapa intohimoaan seuraava ei joutuisi harhaan, kukapa ei syyttäjän silmissä olisi väärintekijä, kukapa salaisuuden haltija olisi turvassa, kukapa hallitsijan ystävistä pysyisi pitkään kunnossa ja säilyttäisi asemansa. Totta puhuvat ne, jotka sanovat: "Hallitsija on huoran kaltainen siinä, ettei hänen lojaalisuutensa ole pysyvää laatua. Anteliaisuus loppuu heti, kun katoat silmistä, yksi kun lähtee, toinen on jo tunkemassa tilalle."
Shatraba: - Puheestasi saa sellaisen käsityksen, että sinulla on jotain hampaankolossa leijonaa vastaan. Taidat pelätä, että sinulla on odotettavissa ikävyyksiä hänen taholtaan.
Dimna: - Totta kyllä, mutten ole niinkään peloissani itseni takia.
Shatraba: - Kenen puolesta olet huolissasi?
Dimna: - Sinä tiedät, mihin meidän keskinäinen ystävyytemme minua velvoittaa, ja millaiset sopimukset ja valat minua sitovat, kun suostuit taannoin lähtemään kanssani leijonan luo. Niin muodoin puolustan ja tuen sinua ilman vähäisintäkään epäröintiä. Koen näissä oloissa ikäväksi velvollisuudekseni kertoa sinulle, mitä äsken kuulin leijonan puhuvan eräille ystävilleen ja seuralaisilleen. Näin kuuluivat hänen sanansa: "Tuo pulska härkä saa veden kihahtamaan kielelleni. Minua miellyttää suuresti miten hyvässä lihassa se on. Hänellä ei ole minulle enää muuta virkaa kuin olla ystävilleni tarjoamani juhlapäivällisen pääruokalaji!"
      Kun kuulin tämän kauhistuin, sillä tajusin hänen rikkoneen vannomansa valat ja pettäneen antamansa turvallisuuden takeet. Riensin oitis luoksesi, sillä sinulla on oikeus tietää asiasta, jotta voisit yrittää selviytyä tilanteesta.
      Kuultuaan Dimnan sanat ja muistaessaan sakaalin sille aikoinaan antamat turvallisuuden lupaukset ja vannomat valat Shatraba jäi hetkeksi tuumailemaan leijonan asemaa ja tuli siihen tulokseen, että Dimna puhui totta. Se kysyi pelästyneenä:
- Mitä syytä leijonalla olisi pettää minut? Enhän ole tehnyt mitään väärää sen paremmin hänelle kuin kenellekään hänen kaartilaisistaan siitä pitäen, kun olen ystävystynyt hänen kanssaan. En usko, että leijonaa on voinut kääntää minua vastaan mikään muu kuin se, että joku on puhunut hänelle minusta pahaa selkäni takana ja vääristellyt tekojani. Leijonan lähipiiriin kuuluu ilkeitä henkilöitä, joiden tiedetään valehdelleen aiemminkin ja joiden välittämät tiedot on aina ollut pakko tarkistaa muista lähteistä. Huono seura saattaa aiheuttaa epäluuloja oikeamielisiä kohtaan.
      Sellaiseen hairahtuva syyllistyy samaan virhearvioon kuin ankka, jonka kerrotaan nähden vedessä tähden kuvajaisen. Lintu luuli sen olevan kala ja koetti kaikin keinoin pyydystää sitä, mutta joutui lopulta luovuttamaan. Kun ankka seuraavan kerran näki vedessä kalan, se piti sitä samanlaisena harhakuvana eikä edes yrittänyt saada sitä kiinni.
      Mikäli kuninkaan korviin on kantautunut minua koskeva panettelu, ja hän uskoo sen minua kuulematta, asiantila johtuu muista kuin minusta itsestäni. Sen voisin hyvin ymmärtää ja pystyisin siinä tapauksessa jopa vaikuttamaan asiaan.
      Jos hän kuitenkin on pahansuopa minua kohtaan ilman erityistä syytä tai ilman, että kukaan on minusta valehdellut, asia on aivan käsittämätön! Sanotaan, että on käsittämätöntä, jos joku pyytää ystävältään palvelusta ja tulee torjutuksi. Vielä käsittämättömämpää on, että ystävä suuttuu hänelle palvelusta pyydettäessä. Jos vihastukseen on jokin syy se voidaan mahdollisesti lauhduttaa anteeksipyynnöllä. Mutta jos kiivaudelle ei ole syytä tilanne on toivoton, sillä vain siinä tapauksessa, että suuttumukseen on syy, leppymys voi odottaa jo nurkan takana.
      Vaikka miten kääntelen asiaa mielessäni en pysty muistamaan mitään rikosta tai edes vähäisempää rikettä, jotka olisivat voineet kääntää leijonan minua vastaan. Kautta kunniani, onko olemassa ketään, joka pitkän ystävyyden aikana kykenisi varomaan sanojaan niin, ettei välillä tulisi lipsauttaneeksi sellaista mistä toinen pahastuu?
      Kun älykäs ihminen kuulee ystävän suusta päässeen sammakon hän puntaroi ensin kömmähdyksen laatua ja pohtii sitten tuliko se tehtyä tahallaan vai vahingossa. Sitten hän arvioi millaista mahdollista vahinkoa tai häpeää asian sivuuttaminen olankohautuksella saattaisi tuottaa, ja jol-lei mikään seikka ole anteeksiannon esteenä hän antaa asian mennä ohi korviensa.
      Mikäli leijona on päättänyt, että olen ansainnut rangaistuksen en osaa keksiä siihen muuta selitystä kuin sen, että olen ollut joissakin asioissa eri mieltä hänen kanssaan. Hän on saattanut kokea mielipiteilleen vastakkaiset neuvoni ylimielisyytenä, mitään muuta rikettä en kerta kaikkiaan pysty keksimään! Kuitenkin mielipide-eromme ovat olleet vähäisiä ja harvinaisia, ja ne ovat koskeneet lähinnä yleisten asioiden hoitoa ja uskonnollisia kysymyksiä. En ole kuunaan toitottanut niitä täyteen ääneen hoviväen ja päälliköiden läsnäollessa, vaan olen ilmaissut ne pelkästään kahdenkeskisissä keskusteluissa valiten sanani huolella, niin että kunnioitus on kuultanut niiden läpi.
      Tiedän varsin hyvin, että jos tivaa mieleistään neuvoa veljiltään, diagnoosia lääkäriltä tai ratkaisua epäselvään tapaukseen lainoppineelta, ei hyödy neuvosta mitään, vaan päin vastoin pahentaa tilannettaan.
      Jos kyse ei ole rangaistuksesta, kyse voi olla vallan aiheuttamasta päihtymyksestä. Jos valta kihoaa hallitsijan päähän hänen seuransa on hengenvaarallinen. Vaikka kanssakäyminen sujuisi joka suhteessa ongelmitta ja hyvässä hengessä, hän saattaa hetken mielijohteesta tehdä mielivaltaisia, kohtalokkaita päätöksiä ilman erityistä yllykettä.
      Kohtalo voi riistää kuninkaalta voiman ja vallan ja viedä hänet hautaan. Kohtalo saa heikon miehen nousemaan kiimaisen elefantin selkään, se saa käärmeenlumoajan irrottamaan käärmeen myrkkyhampaat ja tekemään temppuja sen kanssa, kohtalo ylentää alhaisen ja alentaa ylhäisen, se ruokkii nälkäisen ja laittaa rikkaan kerjuulle, rohkaisee pelokkaan, tekee rohkeasta raukan, parantaa sairaan, saa terveen sairastamaan; kaikesta päättää lopultakin kohtalo. Dimna: Leijonan mielenmuutos ei johdu pahansuopuudesta, ei vallan päihdyttävyydestä eikä muistakaan mainitsemistasi syistä. Kyseessä on yksinkertaisesti häpeällinen petos, joka johtuu siitä, että leijonalla on pohjimmiltaan petollinen luonne. Hän on kuin herkullinen ruokalaji, joka osoittautuu aterian lopulla kuolettavan myrkylliseksi. Shatraba: - Totta puhut. Tähän asti leijonan seura on maistunut minusta herkulliselta, mutta nyt ollaan tilanteessa, että siitä aikani nautittuani olen kuoleman oma. Kunpa kohtalo ei olisi koskaan johdattanut minua hänen luokseen. Leijona syö lihaa, minä ruohoa.
      Olen ahdingossani kuin kimalainen, joka liljan makean tuoksun lumoamana unohtuu kukkaan, joka yön laskeutuessa sulkee terälehtensä, ja kimalainen aikansa pöristeltyään menehtyy sen sisään. Ihminen, joka ei tyydy siihen hyvään, mitä on elämältä saanut, vaan ahnehtii parempaa seurauksista piittaamatta on kuin perhonen, joka ei tyydy hyväntuoksuisen puun mahlaan, vaan lentää paremman toivossa imemään elefantin korvasta tihkuvaa vaikkua ja menettää henkensä yhdellä korvien läiskäisyllä. Se joka tarjoaa kiittämättömälle neuvojaan ja ystävyytensä, kylvää suolaiseen maahan, kysyy neuvoa vainajalta, pyytää sokeaa oppaakseen.
Dimna: - Pois tuollaiset puheet! Koeta mieluummin miettiä keinoa, jolla pääsisit pälkähästä.
Shatraba: - Mitä mahdollisuuksia minulla on puolustautua. Jos leijona on päättänyt tarjoilla minut juhla-ateriana sen hän myös tekee, vielä varmemman päälle, kun ajattelen, mitä olet kertonut hänen käsityksistään ja luonteestaan. Vaikka kuningas itse tahtoisikin minulle hyvää, se ei auta jos jotkut hänen viekkaista ja väärämielistä kumppaneistaan tahtovat tuhoani. Sitä halutessaan he siinä myös onnistuvat. Kun juonittelevat ja pahat liittoutuvat rehellistä ja hyveellistä vastaan, he kyllä onnistuvat aikeessaan, vaikka olisivat heikkoja ja uhrinsa väkevä. Niin kävi tarinassa, jossa yhteen lyöttäytyneet susi, sakaali ja korppi tuhosivat kamelin juonella ja petoksella.
Dimna: - Kuinka siinä kävi?
Shatraba:

- Kerroin sinulle tämän tarinan osoittaakseni, että jos leijonan kumppanit ovat yksissä tuumin päättäneet syöstä minut tuhoon en pysty sitä estämään. Minua ei auttaisi olipa kuningas asiasta mitä mieltä tahansa, eikä sanomiseni vaikuttaisi asiassa suuntaan tai toiseen. Onhan sanottu: "Parhaat hallitsijat kohtelevat ihmisiä tasavertaisesti". Vaikka leijona on ollut aiemmin minua kohtaan hyvä ja armollinen, alituinen selän takana tapahtuva parjaaminen ja panettelu on varmasti muuttanut hänen mielensä, sillä jatkuessaan sellainen myyräntyö ei voi jäädä ilman vaikutusta ja hyvyys ja armollisuus ovat pian tiessään. Näethän kuinka vesi, itsessään vailla merkitystä toisin kuin puhe, poraa jatkuvasti tippuessaan reiän kiveen, joka on ihmissydäntä kovempi; sama vaikutus on puheella ihmiseen.
Dimna: - Mitä aiot nyt tehdä?
Shatraba: - En näe muuta vaihtoehtoa kuin panna kovan kovaa vastaan. Mikään ei ole yhtä arvostettavaa ja palkitsevaa kuin taistelu henkensä puolesta, silloin kun siihen on moraalinen oikeus, se on arvokkaampi asia kuin palvojalle rukous, armeliaalle almut, hurskaalle henkinen elämä.
Dimna: - Ei ole kuitenkaan mikään pakko vaarantaa henkeään jos on olemassa jokin muu vaihtoehto. Viisas koettaa ensin tehdä kaiken mahdollisen rauhanomaisin keinoin tai juonella ja turvautuu aseisiin vasta viimeisenä keinona. Sanotaan, ettei vihollista pidä aliarvioida sen näennäisen heikkouden vuoksi, varsinkin jos se sattuu olemaan viekas ja sillä on mahdollisesti tukijoita. Kuinka ylipäätään olisi mahdollista voittaa leijona, joka on tunnettu rohkeudestaan ja voimistaan? Sanotaan myös, että se joka aliarvioi vihollistaan sen heikkouden vuoksi, voi saada osakseen saman kuin merenhaltija kahlaajalinnulta.
Shatraba: - Kuinka siinä kävi?
Dimna:

- Kerroin tämän tarinan osoittaakseni, ettei sinun ole mitään järkeä ryhtyä avoimeen taisteluun leijonaa vastaan, Dimna sanoi.
Shatraba: - En aio rynnätä suin päin taisteluun tai osoittaa avoimesti vihamielisyyttä, enkä myöskään salaa. En aio ilmaista leijonalle, että käsitykseni hänestä on muuttunut ennen kuin hän itse osoittaa todeksi sen mitä pelkään. Vain siinä tapauksessa ryhdyn taisteluun.
     Dimnaa tällainen puhe ei miellyttänyt ollenkaan. Jos leijona ei havaitsisi härässä hänen kuvailemiaan petoksen merkkejä ja käytöstä, se alkaisi varmasti epäillä luulojensa todenperäisyyttä. Dimna halusi varmistaa juonensa onnistumisen ja sanoi:
- Mene siis kuninkaan puheille. Sinun on kuitenkin syytä tarkata merkkejä leijonan käytöksessä, sillä niistä voit päätellä millaiset aikeet hänellä on sinua kohtaan.
- Miten ne saattaisivat ilmetä?
- Jos leijonan häntä pieksää ilmaa levottomasti, rinta pullistuu uhkaavasti ja se avaa kitansa ammolleen paljastaen hampaansa ja jännittää lihaksensa ikään kuin valmistautuisi loikkaan voit olla varma asiastasi.
Shatraba: - Jos tosiaan havaitsen hänessä tuollaiset merkit, niin tiedän että olet puhunut totta!
     Saatuaan näin leijonan ja härän käännettyä toisiaan vastaan Dimna meni veljensä Kalilan luo, ja tämä sanoi heidän tavatessaan:
- Kuinka suunnitelmasi edistyy?
Dimna: - Lähellä toteutumistaan. Juuri siten kuin olen parhaaksemme ajatellut.
      Sitten he lähtivät yhdessä katsomaan odotettua leijonan ja härän välien selvittelyä.

Tullessaan leijonan luo Shatraba näki siinä juuri ne merkit, jotka Dimna oli hänelle kuvaillut ja ajatteli: "Miten vähän onkaan luottamista kuninkaan ystävyyteen, miten vaarallista on hallitsijan seura. Kuninkaan ystävänä oleminen on kuin pitäisi myrkkykäärmettä povellaan peläten sen pistävän minä hetkenä tahansa tai uisi krokotiileja kuhisevassa virrassa". Samalla, kun Shatraba surkutteli epäoikeudenmukaista kohtaloaan, se valmistautui ottamaan vastaan leijonan hyökkäyksen jos sellainen olisi tullakseen.
      Leijona puolestaan havaitsi Shatrabassa kaikki ne piirteet, joita Dimna oli kehottanut häntä pitämän silmällä ja se oli varma, että härällä oli aikomus karata hetimiten hänen kimppuunsa. Silloin se kavahti jaloilleen ja loikkasi härkää kohti, ja niiden kesken alkoi ankara kamppailu elämästä ja kuolemasta.
      Kun Kalila näki veren vuotavan se sanoi: - Katso nyt, mihin tilanteeseen juonesi johti! Miten kauhea ja kehno oli sen lopputulos. Shatraba on tuhon oma ja kaartilaiset kuiskivat keskenään moitteita pelon vallassa. Ystävyyden valekaapuun kätkeytynyt hulluutesi on ilmeistä vai etkö tiedä, että hulluista hulluin on se, joka ajaa ystävänsä taisteluun, vaikka hänen vallassaan olisi se estää?
      Vaikka tilaisuus taisteluun olisi tarjolla, viisas luopuu siitä sen sisältämien vaarojen ja riskien vuoksi ja koettaa saavuttaa päämääränsä ilman taistelua. Kun hallitsijan ministeri määrätään sotimaan, vaikka saman asian voisi saavuttaa rauhanomaisesti, hallitsijan kieli on pahempi vihollinen kuin vihollinen itse. Aika tulee paljastamaan tuleeko puhe turmeltuneesta sydämestä ja onko toiminnan pontimena kavala taka-ajatus.
      Jos sodankäynnissä puuttuu jompikumpi: urhoollisuus tai harkinta, ei pelkästään toisesta ominaisuudesta ole hyötyä, ja harkinta on aina toimintaan nähden etusijalla. On paljon asioita, joita voi saada aikaan harkinnalla ilman urhoollisuutta, mutta urheudesta ei ole mitään hyötyä ilman harkintaa. Sellainen, joka turvautuu juoneen tuntematta olosuhteita ja asioiden oikeaa laitaa tekee juuri niin kuin sinä olet tehnyt. Minä olen tiennyt luonteesi turhamaisuudesta ja kummallisista ajatuksistasi, mutta vaikka olen kuullut ja nähnyt, en olisi osannut olettaa millainen häpeä siitä koituu niin minulle kuin sinulle itsellesi.
      Älykäs ihminen harkitsee ensin millainen on asioiden laatu ja toiminnan luonne ennen kuin ryhtyy toteuttamaan hanketta. Hän puntaroi tarkoin, mitä toimista on saavutettavissa tai menetettävissä ja luopuu hankkeesta, jos se näyttää haitalliselta. Minä en ole katsonut aiheelliseksi moittia sinua ja arvostella vikojasi sen enempää kuin olen alusta asti tehnyt, koska tiedän, ettei puheeni saa mitään vastakaikua, ja että sinua on mahdoton ojentaa oikealle tielle. Nyt kun olen nähnyt tekojesi seuraukset, minulle on selvää ajattelusi mädännäisyys ja hulluus.
      Kerronpa sinulle, mitä sinussa ja toiminnassasi on vikana: sinulla on lipevät puheet mutta kauhistuttavat teot. On sanottu, ettei sen tuhoisampaa yhdistelmää ole, kuin että ihmisellä on kauniit sanat mutta teot puhuvat toista. Olet onnistunut harhaanjohtamaan leijonaa kauniilla puheillasi ja aiheuttanut sille suuren vahingon sillä, että tekosi eivät vastaa puheittesi sisältöä. Puhe ei ole hyväksi, jollei siihen liity tekoja, mielipide ei ole hyvä, jollei siihen liity kokemusta, omaisuus ei ole hyväksi jollei siihen liity anteliaisuus, ystävyys ei ole aitoa, jollei se ilmene sitoutumisena, hyve ei ole riittävä ilman jumalanpelkoa, totuuden puhumisesta ei ole hyötyä ilman hyvää tarkoitusta eikä elämä ole hyvä ilman terveyttä, turvallisuutta ja iloa.
      Olet asioiden repimisessä niin monella tavoin sairas, ettei sitä kykene parantamaan mitkään lääkkeet eikä myötätuntoisinkaan lääkäri.
      Tiedä, että tietojen ja taidon lisääntyminen poistaa älykkäältä hullutukset, kun taas tyhmälle se niitä lisää samalla tavoin kuin lisääntyvä päivänvalo tuo näkevälle lisää aistittavaa, kun taas lepakon se sokaisee.
      Älykäs on tyytyväinen asemaansa ja kunniaansa kuten vuori, joka ei vapise myrskyssäkään. Tyhmä on tyytymätön saavuttamaansa ja on kuin ruoho, jota tuulenhenkäyskin ravistaa.
      Olen kertonut sinulle, että jos hallitsija on oikeamielinen, mutta hänellä on väärämieliset ministerit, hänen hyvyytensä ei ulotu kansaan eikä siitä hyödy kukaan. Hän siinä tilanteessa kuin virran puhdas vesi, jota on mahdoton ylittää kuohujen ja karikoiden vuoksi. Ihmiset kuninkaan lähellä ovat hänen parhaat koristuksensa ja jalokivensä - mikäli heitä on useampia ja he ovat hyveellisiä. Sinä olet yrittänyt rajoittaa kuninkaan asioiden hoidon pelkästään itsellesi, vaikka kuningas seuralaisineen on kuin meri ja sen aallot. Tyhmyyttä on luoda ystävyyssuhteita tarjoamatta itse lojaalisuutta, etsiä naisen rakkautta karkeilla tavoilla, omaa etua muiden kustannuksella, oppineisuutta ja hyveellisyyttä laiskuudella ja ulkoa pänttäämällä, mutta mitäpä hyötyä on tästä puheesta. Sinun ojentamisessasi saarnaamalla olen samassa tilanteessa kuin mies, joka sanoi linnulle: "Turha koettaa ajaa järkeä älyttömän päähän tai opettaa tapoja moukalle."
Dimna: - Kuinka siinä kävi?
Kalila:

- Tässä asiassa olen juuri kuin tuo lintu, Kalila sanoi. - Sinä olet syyllistynyt valheisiin, kavaluuteen ja petollisuuteen, jotka ovat turmeltuneen olennon tunnusmerkkejä. Mutta muista, että valheella on lyhyet jäljet, kuten kertoo esimerkki.
Dimna: - Kuinka se kuuluu?
Kalila:

- Kerroin tämän tarinan osoittaakseni sinulle, että petturin juoni saattaa kääntyä häntä itseään vastaan, ja sinussa, Dimna, on koko joukko huijarin, petturin ja pahantekijän ominaisuuksia. Pelkään pahinta, vaikkei ole mitenkään varmaa, että joudut tekemään tiliä rikoksestasi, sillä sinä olet niin lipeväkielinen, että selviät selittämällä varmaan mistä tilanteesta tahansa. Joen vesi on makeaa, vaan meressä se ei enää siltä maistu. Onnellinen on perhe, joka ei elätä keskuudessaan petturia. Sinä muistutat käärmettä jos kukaan levittäessäsi myrkkyä kaksihaaraisella kielelläsi. Pelkään tuota myrkyllisyyttäsi ja pelkään puolestasi pahinta. Petollinen ihminen on veljilleen ja ystävilleen kuin lemmikkikäärme, jota ruokitaan ja hellitellään kunnes se palkitsee hyväntekijänsä myrkyllisellä puremalla.
      Sanotaan, että ihmisen on syytä tavoitella viisasten ja hyvien seuraa, koetettava pysytellä heidän läheisyydessään ja varottava heistä vieraantumasta. Ihmisen kannattaa valita ystävänsä älykkäiden ja hyvien joukosta. Ihminen saattaa olla älykäs ilman hyvyyttä tai hyvä ilman älyä, mutta parhaassa tapauksessa nämä ominaisuudet yhdistyvät ihmisessä, jolloin hän on täydellinen. Älykäs ihminen ilman hyvyyttä kelpaa ystäväksi kunhan muistaa pitää huolen, että suhteessa vallitsee järki eikä päästä hänen huonoja ominaisuuksiaan vaikuttamaan itseensä. Jos ihminen on luonteeltaan hyvä, mutta varustettu vähäisillä älynlahjoilla, voit nauttia hänen hyvyydestään ja auttaa häntä oman järkesi valolla. Mutta auta, jos ihminen on sekä tyhmä että paha: häntä on syytä paeta niin kauas kuin mahdollista. Siksi minun on tästä lähtien syytä pysytellä visusti erossa sinusta.
     Kuinka ystäväsi voisivat luottaa hyvyyteesi ja ystävyyteesi sen jälkeen kun näkevät mitä olet antanut vastineeksi kuninkaalle hänen sinulle osoittamastaan hyvyydestä ja armollisuudesta? Sinuun sopii tarina kauppiaasta, joka sanoi, että maassa, jossa rotat voivat syödä leiviskän rautaa, ei pidetä ihmeenä lintua, joka pystyy kanniskelemaan elefantteja.
Dimna: - Kuinka se tarina kuuluu?
Kalila:

- Kerroin sinulle tämän tarinan osoittaakseni, että jos petät kumppanisi hän tulee varmasti tekemään samoin sinulle. Jos jollain on ystävä, joka pettää hänet, on varmaa ettei suhteessa ole sen jälkeen sijaa lämpimille tunteille. Ystävyys päättyy, jollei se saa vastakaikua, lahjoja ei anneta sille, joka ei osoita kiitollisuutta. Tapoja ei voi opettaa sille, joka ei tahdo oppia eikä suostu kuuntelemaan. Salaisuuksia ei uskota sille, joka ei ymmärrä niitä säilyttää. Hyvän seurasta on seurauksena hyvää, huono tuottaa pelkkää vahinkoa samalla tavoin kuin tuuli tuo puhtaan maan ylitettyään muassaan hyvän tuoksun mutta mädäntyneen hetteikön yltä puhaltaessaan ilkeää katkua. Ja niin kuin olen pitkään ja hartaasti koettanut sinua valistaa!
      Kalila lopetti puheensa samaan aikaan, kun leijona päätti kamppailua härän kanssa. Tuloksena rajusta taistelusta oli kentällä viruva kuollut härkä. Sitä katsoessaan leijonan viha laantui ja se alkoi ajattelemaan asiaa. Sen mieleen kohosi suuri murhe siitä, mitä oli tullut tehtyä. Olihan Shatraba ollut älykäs ja avarakatseinen seuralainen, lempeä ja jalo luonne. Kenties härkä oli sittenkin viaton ja häntä oli johdettu harhaan. Leijona suri ja katui syvästi tekoaan ja se näkyi selvästi sen kasvoilta.
      Dimna arvasi mitä leijonan mielessä liikkui ja lopetti keskustelunsa Kalilan kanssa. Hän meni leijonan luo ja sanoi tälle.
- Iloitsisitte voitostanne, kun kerran Jumalan sallimuksesta löitte vihollisenne. Mikä teitä asiassa surettaa, oi kuningas?
Leijona: - Olen murheellinen, kun en enää saa nauttia Shatraban älystä, mielipiteistä ja sivistyksestä.
Dimna: - Teidän ei ole mitään syytä osoittaa armoa härkää kohtaan. Älykäs on armoton sitä kohtaan, jota pelkää. Päättäväinen hallitsija saattaa vihata jotakuta ja karkottaa tämän luotaan, mutta kutsua tämän yhtä hyvin takaisin ja korjata välit, jos siitä on hänelle hyötyä. Häntä voi käyttää kuten karvasta lääkettä, joka parantaa taudin. Hallitsijan ei tarvitse hänestä erityisesti pitää ja jos hän pettyy, tuon henkilön voi karkottaa uudestaan. Mutta jos vastustajaa on syytä pelätä, siihen ei auta kuin tämän tuhoaminen. Niin tehdessään hän kuin ihminen, jota käärme on purrut sormeen: mieluummin hän katkaisee sormen kuin antaa myrkyn levitä koko kehoon.

Kuningas rauhoittui vähitellen Dimnan sanojen vaikutuksesta.

Seuraava luku kertoo Dimnan juonen paljastumisesta ja sitä seuranneesta oikeudenkäynnistä ja tuomiosta. Ei ole varmaa, tuleeko se julkaistua näillä palstoilla, tarkoitus on kuitenkin nähtävissä olevassa tulevaisuudessa kääntää koko kirja, niin ettei tämä ystävyyden tuhoutumisen tragedia jäisi ilman loppuratkaisua.

Pekka Suni

6.12.2002.

alkuun